Tervehdys täältä Valkealan Karhulankylästä eli virallisesti Kouvolasta :)

Näkymä pihaanajotieltä

Näkymä takapihalta

Asustelemme maalla, jossa meillä on ollut hyvät mahdollisuudet lasten ja koirien kasvatukselle.

Olemme suuruudenhullu suurperhe monenlaisin aktiviteetein höystettynä. Meitä on yhteensä 6 hlöä, koiria ja kissoja.

Kokoonpanomme koostuu;

Perheen nuoriso...

...ja ajoittain liittyy joukkoomme vieraitakin lapsia...

Monitoimimies Jussi-isi, joka pitää huolen meistä monin tavoin

Ehkä ei kuitenkaan aina kokkaile, mutta lähes kaiken muun ympärillämme
olevan on meille tehnyt.
Jussi käy kodin ulkopuolella töissä päivisin ja illat sekä viikonloput puuhastelee kotona tai
apuna jollain joka apua tarvitsee.
Jussi hallitsee rakentamisen, koneet / autot, korjaukset ja huollot ym. ym.

Minä mamma, joka huolehdin tämän ruletin pyörittämisestä             

ja toimin perheen muonittajana, kasvattajana, vaatettajana, pyykkärinä,
autonkuljettajana, osa-aika siivoojana, koirien hoidon päävastuun kantajana.

Lapsilla on aina ollut koirien hoidossa myös omat vastuu tehtävät ja Annilla sekä Akulla on omat koirat
joista he huolehtivat sekä joita hoitavat.
Annia on nähty aikoinaan myös kehissä mm. koiransa Ellan tai Nellin kanssa sekä kehien laidalla ja
Akun tavoitteena on kanakoira harrastus sen "alkuperäisessä" muodossaan; metsästys/linnustus omalla
lintukoiralla "Pikku Myyllä". Punainen irlanninsetteri Myy kävi Akun kanssa kokeilemassa Kultamaljassa 2010.
Nykyään Aku asuu jo omassa kodissaan kihlattunsa Sarin sekä kera parin setterineidon; Pikku Myyn ja Moonan.
Anni asustaa Järvenpäässä ja hänen mukanaan on  punaiset irlanninsetterit Ella sekä Nelli.

Itse työskentelen sekä kotona & kodin ulkopuolella ja liikunnan parissa ohjaajana Valkealan Kajolla (siitä enemmän täällä).
Perheemme toimii loma- ja tukiperheenä vuodesta 2004 lähtien.

Meillä on koiriemme lisäksi kissoja ja akvaario.
Perheemme ilona oli Karkki-poni 3 km:n päässä meiltä, mutta ikäväksemme Karkki koki järkyttävän
lopun syksyn viimeisessä ukkosmyrskyssä 2009 ja sai osuman salamaniskusta.

 Meidän perhe :)

Meillä on molemmilla ollut synnyinkodeissamme aina koiria. Jussin kotona oli
enimmäkseen Chow Chow:ta (Kiinanpystykorva), mutta myös Berninpaimenkoira,
Rotwailer, Keeshond (ent. Hollanninpystykorva), Cockerspanieli, Samojedinpystykorva ja
viimeisenä sekarotuinen Vili. Vili muutti meille noin 5 vuotiaana ja oli Akun oma koira meillä ollessaan.
Minun kotona puolestaan oli Suomenpystykorva kun olin ihan pieni

ja Saksanpaimenkoira Susu koko nuoruuteni.

Olen aina rakastanut koiria ja toivoin sekä ruinasin koiraa monta vuotta omilta vanhemmiltani.
Kun en sitä saanut, hommasin akvaarion. Eräänä iltana kun olin ruokkimassa kalojani
kuului selkäni takaa isäni ääni, joka ikäänkuin leperrellen puhui jollekin, että "mennääs
kattoo mitä se Anu tekee..." Käännyin ympäri ja näin maailman suloisimman ihmeen:
ensimmäisen koiranpentuni "Susu" (no eihän se nyt ihan mun ollut mutta se tuntui
siltä). Siitä se alkoi eikä loppua ole näkynyt. Tosin kalat tuolloin muuttivat naapuriin...
Susu kuoli 11-vuotiaana ja surin sitä kovasti, mutta minun onnekseni tapasin ihanan
aviomieheni Jussin. Hänellä oli silloin 1,5 vuotias punainen irlanninsetteri, miehisesti
"Valtsu" (1989). Siinä paikassa rakastuin settereihin. Menetettyämme Valtsun saimme
joululahjaksi mustan ihanan palleron, "Senni"-nöffin (1993).
Sennille otimme seuraksi kodinvaihtaja-leobergin "Junnun" (2000).
Myöhemmin meille tuli leonbergin pentu "Sulo" ja Sulolle kaveriksi gordoninsetteri "Jesse".

Nyt meillä on kavereinamme kotona punaiset irlanninsetterit Iiris, Taavi, Erno, Mimmie ja Malla,
englanninsetteri Elvi sekä gordoninsetteri Aada ja poikansa Kyösti.
Ensimmäiset neljä narttusetteriämme ovat tulleet meille sijoitusnarttuina, Taavi saapui meille lentäen
Unkarista ja Nelli lensi kanssamme Puolasta sekä Mimmien kävin hakemassa Hollannista. Erno, Kyösti sekä Malla ovat omia kasvattejamme.
Ihanaisen leonberginartun, Tyynen, Jussi sai 40 v. lahjaksi koko perheeltä, mutta siitä iloisen villistä
mussukka nallesta saimme kovin vähän aikaa nauttia. Tyyne menehtyi 2010 keväällä mahalaukunkiertymään.
Nöffi ja/tai leo -nallukka siis ehkä edelleen haaveissa...

Kasvattajakurssin kävin 2006 ja kasvattajasitoumuksen allekirjoitin 2007, jolloin
samalla hain kennelnimeä. Kennelnimi "Karhutarhan" myönnettiin 28.12.2007.
Ensimmäinen pentueemme oli punainen irlanninsetteri pentue vuonna 2009 "EKA -pentue".
Tällä hetkellä rotuina, joita kasvatamme pienimuotoisesti pääsääntöisesti kotikoiriksi, ovat punainen irlanninsetteri ja/tai gordoninsetteri.
Kasvatustyömme pohjautuu suuresta rakkaudesta koiriin sekä näihin rotuihin ja toiveenamme on saada jokaiselle pennulle turvallinen, rakastava koti.

Olen Suomen kennelliiton, Suomen leonberginkoirat ry:n, Punaiset- ja punavalkoiset
irlanninsetterit ry:n, Kymen setterit ja pointterit-KSP ry:n sekä
Suomen newfoundlandinkoirat ry:n kannattajajäsen ja Kanakoirakerhon-KKK:n koejäsen.

Toimin Punaisten- ja punavalkoisten irlanninsettereiden yhdistyksen Kymenlaakson aluevastaavana , Kymen Setterit ja Pointerit sekä Punaiset ja punavalkoiset irlanninsetterit yhdistysten hallituksen jäsenenä,
KSP:n puheenjohtajana 2010 alk. ja KSP:n sekä irlanninsettereiden putiikkivastaavana.

Iloisia ja onnellisia hetkiä lemmikkienne kanssa

        toivottaa Kennel Karhutarhan väki